*

Mirja Vehkaperä

Suomalaiset haluavat puhdasta lähiruokaa

Suomalaisten kuluttajien tietoisuus ruoan laadusta ja alkuperästä on viime vuosina noussut. Yhä useammat suomalaiset haluavat tietää missä ja miten heidän syömänsä ruoka on kasvatettu. Ruoan alkuperämerkinnät on laitettava kuntoon.

Lähiruoka kulkee suoraan ruokapöytään. Sen kuljettamiseen ei tarvita saastuttavia polttoaineita, ylettömiä määriä pakkausmateriaaleja tai säilöntäaineita. Lähiruoka työllistää paikallisia ihmisiä, ylläpitää maaseudun elinvoimaa ja alueellista ruokakulttuuria.

Miksi sitten esimerkiksi kouluissa ja vanhainkodeissa ei syödä omassa kunnassa tuotettua tuoretta ruokaa, vaan perunat kierrätetään yhä useammin keskusvarastojen kautta? Syyllistä haetaan usein EU:n kilpailulainsäädännöstä: tuotteiden on liikuttava vapaasti, eikä oman maan tuotteita saa suosia.

EU:n kilpailulainsäädäntö ei kuitenkaan estä lähiruoan suosimista. Julkisissa hankinnoissakin kyse on omasta tahdosta. Tarjouspyyntöä tehdessä on kiinnitettävä huomiota laatukriteereihin. Kestävän kehityksen (lyhyet kuljetusmatkat ja sesongin mukainen ruoka) huomioiminen on aivan pätevä kriteeri. Kriteereitä laadittaessa on syytä miettiä, pystyykö yksikään lähialueen toimija vastaamaan ehtoja.

Julkinen kilpailutus on malliesimerkki EU-direktiivien ylitulkinnasta Suomessa. Nyt koti kuntoon ja maalaisjärki käyttöön EU-säännösten toimeenpanossa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Lähiruoka, esitetään toive ja tehdään toimintaympäristö mahdottomaksi sen toteutumiselle.

Laitosruoka, esitetään toive ja poistetaan määrärahat.

Olen käyttänyt noin 20 vuotta omasta ja yrittäjäasiakkaideni puolesta käyttökelpoisen markkinaraon löytämiseen tuosta yhtälöstä, mutta sitä ei ole kuin ani harvassa tapauksessa.

EU ei ole suoranainen ongelma. Siitä tekevät sellaisen suomalainen tapa tulkita direktiivejä ja talousjärjestelmän ominaispiirteet.

Mahdollisia alalle haikailevia yrittäjiä varoittaisin vakavasti uskomasta näin katteettomaan optimismiin.

Martti Laines

Olen suomalainen, enkä halua eksklusiivisesti lähiruokaa. Keskustakin on EU-puolue. EU:n peri aate on tavaroiden ja palveluiden vapaa liikkuminen. Siis minäkin haluan edullista ja hyvää ruokaa. Aivan sama missä se on tuotettu.

Lähiruoka, siis suomalainen maatalous, on järjettömän kallista. Jo senkin takia, että erilaisiin välittömiin ja välillisiin maataloustukiin kuluu 3Mrd euroa vuodessa. Satasen kuussa jokaisessa ruokakunnassa pelkästään veroina ruokaostoskorin hinnan päälle. 1200euroa vuodessa. Siitä huolimatta lähiruoka ei ole hinnaltaan kilpailukykyistä.

Suomalaiset eivät halua lähiruokaa.

Käyttäjän JuhaniAhonen kuva
Juhani Ahonen

Minä en usko Suomessa lähiruuan menestykseen. Vanhoissa sivistysmaissa hyvä ruoka tarkoittaa hyvältä maistuvaa. Suomessa se tarkoittaa hygieenistä, kevyttä, vähälaktoosista, gluteenitonta, vähäsuolaista, edullista ... Meillä ei ole vahvaa ruokakulttuuria, joka arvostaisi tuoreutta ja hyvää makua. En usko että elintarviketeollisuus ja siihen sijoittavat antavat sellaista syntyäkään. Lähiruualla on vaikea tehdä (pörssi)businestä.

Toimituksen poiminnat